Kävin tässä taannoin taas lenkillä pitkästä aikaa ja nyt ei kyllä ollut mitään kahden asteen pikkupakkasia, joista nauttia. Talvenherra oli vääntänyt mittariin iloiset -15, mikä ei hirveästi houkuttanut ulkoilemaan, mutta toisaalta oli jo treenejä Tampereen reissun takia jäänyt melkein kymmeneltä päivältä välistä. Eli ei kun ylös, ulos ja lenkille. Kylmä teki pukeutumisesta haastavaa, koska ei sitä haluais laittaa liikaakaan päälle, eikä liian vähääkään, koska muuten tulee joko ihan hurja hiki ja sitä kautta kylmä tai sitten vain jäätyy alkuunsakin. Taitolaji, jonka oppii vain kokeilemalla. Itse onnistuin ihan kohtuullisesti, vaikka ehkä ois voinu pitkät kalsarit kuites heittää alle. No päättelin, että jos vaan pidän hyvää vauhtia alla, niin veri lähtee kyllä kiertämään. Kyllähän se noin vartin juoksun jälkeen alkoikin jo lämmittämään, mutta en tiedä, ei ole kyllä ihmisen keli tuollainen. Muutenkin koko pärstä oli huurteesta valkoinen, kun hengitys instantly jäätyi kasvoille, silmälaseille, pipoon ym. Olin varmasti aikamoinen näky turisteille. Hullu lumiparta suomalainen juoksee paukkupakkasessa (toisaalta hauska anekdootti siihen, että Julius-nimihän tarkoittaa maitopartaista nuorukaista ja kerrankin tuo oli aika osuva). Yhtään kylmempää ei ois kyllä kestänytkään olla. Sen verran oli hinku päästä takaisin kotiin, että pidin kyllä ehkä jo liiankin sutjakkaa vauhtia. Mikä oli tyhmää, koska ohjeistus oli ollut että juokse 30 minsaa. Ei paljon vauhti matkaa vähennä. Siinähän se, kun olin jo juossu 3 km ja aattelin, että tästä nyt jatkais kotiin. Kattelin sitten kelloa ja mitä ihmettä, näyttää vaan 15 minuuttia. Eikun toinen samanmoinen matka alle. No ei ihan, alko jo hapottaa sen verran että askel alkoi käydä selkeästi raskaammaksi ja sen lisäksi vispas jalat sitten kuinka nopeaa tahansa, reidet kyllä kärsi kylmästä ja vaikeatahan tuommoisessa kelissä nyt ylipäätään on juosta rennosti. Toisaalta taas huomas senkin, että musiikki on ihan hurja motivaattori. Kun oikea tune lähtee käyntiin, niin jostain niitä voimia vaan löytyy. Ehkä pitäis juosta joskus ilman musiikkia, niin voisi olla tahtikin kohtuullisempi. Tästä nimittäin päästään siihen uutiseen, että viimeiset kaksi päivää on ollu pohkeet ihan jäätävässä jumissa. Eilen pelkkä kävely oli kyllä niin tuskaista, että joku varmaan luuli mua rammaksi. Ja sitähän oikeastaan olinkin. Jotenkin veri vetää aina painamaan täysillä ja näin siitä taas maksetaan. Tänään oli tarkoitus tehdä juoksureenejä 3x 500 m ja jotain lyhyempiä päälle, mutta ei kyllä tule kesää. Pitää jotenkin palautua eka sellaiseen kuosiin, että ei tarvi hammasta purra joka kerta kun astuu eteenpäin. Ärsyttävää kun käy näin ja näin käy aina kun lenkkeilen. Jostain syystä ei pysty pitämään sellaista sopivan hidasta vauhtia, että seuraavana päivänä ei ois paikat ihan paketissa. Milloin opin tämän läksyn?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti