Vaikka on sunnuntai, ei aamulla ehtinyt myöhään sängyssä maata. Toisaalta yhdeksältä herääminen lasketaan monen kronikoissa myöhäiseksi, ja jos verrataan lapsuuteen niin yhdeksältä herättäessä olisi jo monet hyvät lastenohjelmat (kuten Avara luonnon uusinnat) menneet ohi. Näin opiskelijalle ovat viikonloput kuitenkin totuttu pyhittämään pitkille aamukäynnistymisille, joten ihan suosiolla ei peiton alta ollut helppo nousta. Yhdeltätoista oli kuitenkin tiedossa treenit urheiluopistolla, jonne tällä kelillä kestäisi puolisen tuntia kävellä. Marraskuun "lämpöaalto" loskautti lupaavalta tuntuneet pakkaslumet jään ja sohjon seokseksi, jossa pyöräily on liki mahdotonta. Yhtään nopeampaa se ei ainakaan ole ja kävellen säästytään isommilta kiroilutulvilta. Kaiken lisäksi urheiluopisto sijaitsee Ounasvaaran laen tuntumassa ja tässä kelissä olisi tuon välillä hyvinkin jyrkän nousun polkeminen syönyt turhan suuren määrän aamupalaenergiasta. Voidaan hyvinkin puhua todellisesta motivaatiomäestä, jolle autoton kulkija joutuu uhraamaan aina siivun voimavarantojaan kulki sitten pyörällä tahi ei. Periaatteessa treenien lämmittely alkaa jo hyvissä ajoin ennen paikalle saapumista.
Tänään olikin tiedossa yllättävän vaativat treenit. Paikalla oli sprintteri Ari, jonka kanssa harjoittelimme telineistä lähtöä. Tv:stä katsottaessa ei uskoisi, kuinka jyrkässä kulmassa telineet ovat ja ainakaan itse en kyllä näin ensimmäisellä kerralla sinuiksi niiden kanssa päässyt. Tasapaino ja tuntuma olivat koko ajan vähän hakusessa. Outo asento taas vaikutti siihen, että lähdöt olivat mitä olivat. Joka tapauksessa oli hauskaa hieman kilvoitella Arin kanssa ihan telineistä lähtemällä ja itsekin sain puhtia rinnalla juoksevasta toverista. Laitoin kyllä kaiken peliin. Vaikka kyse on yksilölajista, saa itsestään aina enemmän irti, jos on joku haastamassa. Tästä Ari kiittikin, sillä hänkin pääsi parempaan juoksufiilikseen minun toimiessa jäniksenä. Eihän minusta varsinaisesti vastusta ollut, jäin jo 30 metrillä joitain metrejä, 50 metrillä vielä enemmän. Vaikka tänään ei treenattu juuri muuta kuin näitä lähtöjä, oli niissä sen verran kova meininki, että jo ennen viimeisiä juoksuja alkoi jalkoja kivistää joka paikasta. Lopussa en enää uskaltanut puristaa voimalla, etten rikkoisi paikkoja. Sehän se vasta olisikin hienoa näin urheilu-uran alkuvaiheessa. Etenkin molempien pohkeiden leveä kantalihas (musculus soleus), joka löytyy pohkeen keskivaiheilta, kävi varsin kipeäksi. Myös oikean jalan etureisi ilmoitti rasituksen olevan jo lähellä kipurajaa. Kaksi viimeistä kiihdytysjuoksua päätinkin ottaa rennosti ja voiman sijaan keskittyä tekniikkaan, joka tosissaan on tällä hetkellä muutenkin tärkein prioriteetti. Kuten kaikissa lajeissa, vasta oikeaoppisen tekniikan jälkeen kannattaa alkaa lisätä voimaa. Arin haastaminen oli vain sen verran motivoivaa, että mieli kyllä teki vetää loppuun asti sata lasissa. Onneksi jokin järki se minullakin on.
Tekniikan lisäksi tyly tuomio tuli liikkuvuudesta. Olen aina ollut jäykkä kuin rautakani, enkä muista ikinä historiani aikana pystyneeni esimerkiksi koskettamaan jalat suorina sormillani varpaita. Suurin piirtein koko kroppani sai hylätyn arvosanan liikkuvuudestaan. Joudunkin venyttelemään joka päivä vähintään 20 minuuttia ja liikkuvuusharjoitteista tulee pääasiallinen osa tämän hetkistä harjoitusohjelmaani. Minulla on kyllä voimaa ja kimmoisuuttakin (kiitän tästä koripallotaustaani), mutta se ei riitä lähellekään. Juoksussa (kuten myös muissa lajeissa) etenkin lantion liikkuvuus on äärimmäisen tärkeätä, jotta jalkojen liikerata pysyisi optimaalisena. Muutenkin jo kung-fussa tuli opittua, että jokaisen liikkeen voima lähtee juuri lantiosta. Liikkuvuutta on nyt harjoitettava ja ensi viikolle onkin tiedossa toiminnallinen ohjelma, sillä harjoituksia tulee olemaan 5 kertaa viikossa keskittyen juuri liikkuvuuteen ja voimaharjoitteluun. Huominen on kahdesta lepopäivästä ensimmäinen ja toivottavasti tämän päivän jälkeen ei olla ihan hirveän paketissa nauttimassa siitä. Tänään illalla on kyllä tiedossa reilun mittainen palauttava venyttely ja jalkojen hieronta. Myös syödä ja juoda pitää hyvin, jotta keholla on tarpeeksi varastoja, joita käyttää palautukseen. Tosiasiahan on, että kova urheilu oikeasti rikkookin lihassäkeitä ja oikeaoppinen palautuminen on tärkeää siksi, että silloin lihakset "uudelleen konfiguroidaan". Vasta palautuksen myötä lihakset vahvistuvat. Vanha sanonta pitää kutinsa urheilussakin, "jotta voi synnyttää uutta, on ensin tuhottava." Se vain on vähän kivuliasta, haha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti