Opiskelijana olen huomannut, että loka-joulukuu on vuoden rankin aika. Jopa kevättä rankempi, todennäköisesti säätilan takia. Syksy on masentavaa aikaa ja näin pohjoisessa päivästä saa nauttia enää muutaman tunnin verran. Sen lisäksi alkusyksyn innokkaan startin seurauksena on hitonmoinen urakka asioita suoritettavana ennen joululoman alkua. Itselläni tuo loma alkaa vielä tänä vuonna hieman aikaisemmin, sillä lähden 13.12. kohti Kalifornian ja Arizonan aurinkoa. Vietän siellä sitten vuoden pimeimmän ajan ja palaan takaisin tammikuun lopussa. Treenausta en kuitenkaan aio jättää tekemättä vaan teen sen mitä pystyn siellä. Kyse on puolittain lomasta, puolittain sukuloinnista ja toivon mukaan saan ladattua paristoja rankkaa kevättä varten. Juuri nyt tuntuu, että kaikkien asioiden hoitaminen, tulee vielä viemään meikät hautaan, jos saan liioitella hiukan. Töiden, harrastusten ja opintojen yhdistäminen luovat hurjan kombinaation. Tätä blogiakaan en ole ehtinyt päivittää kiireiden vuoksi.
Sairastumiseni venähti lopulta viikon mittaiseksi, enkä ole vieläkään täysin terve. Nenä on hieman tukossa ja lihaksista puuttuu voiman tunnetta. Tosin voimattomuus menee aika varmasti myös väsymyksen piikkiin. Perjantaina alkoi viikonmittainen työvuoro ja viikonlopun 10 tunnin työpäivät jatkuivat eilisen ja tämän päivän luentojen ja töiden yhteisenä klo. 9 - 23 työrupeamana. Voin sanoa olevani tätä tekstiä kirjoittaessa ihan finaalissa. Vaikka loppuviikolle ei olekaan luentoja, en ole ehtinyt tekemään juurikaan läksyjäni viimeiseltä viikolta, joten rästihommia on kertynyt "vapaa-ajalle". Missä vaiheessa ehdin taas treenata, toivon mukaan perjantaina. Torstaihin asti illat kuluvat työn merkeissä. Vaikka fyysinen kuntoni on flunssan jälkeen ok (pyöräilen taas kovaa, eikä ulkona tule heikkoa oloa), olen niin väsynyt, että en jaksa edes venytellä saati tehdä jotain voimaharjoituksia tai juoksulenkkejä. Toivottavasti arjen ajat nyt hieman helpottuvat, että saan taas energiaa urheiluun. Tästä harrastuksesta aion pitää kiinni.
Otsikon lainaus on Taru Sormusten Herrasta- trilogian ensimmäisestä osasta, Bilbo Reppulin sanomana. Jos jotain valoa on pimeydessä, se on tuon hahmon paluu valkokankaille 12. joulukuuta Hobitti-elokuvan merkeissä. Siinä on odottamisen arvoinen asia ja sopivasti juuri ennen lomaani, pitkää lomaani. Ai mutta onhan valoa toki enemmänkin. Teitä vain näen liian harvoin, kaikki ystäväni. Anteeksi, että olen taas niin helvetin kiireinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti