Kun ensimmäiset kunnon kesäpäivät lämmittivät Rovaniemen juoksuratoja, päätin nauttia ulkoilmasta joka päivä. Noin kolme kertaa viikossa oli kovemmat treenit ja välipäivinä kävin juoksemassa yksin tai kaverin kanssa kevyet lenkit. Mutta jo viikon jälkeen alkoi tuntua kummaa kipua jalassa säären, nilkan ja pohkeen alueilla. Pelottavan lapselliselta kuulostava penikkatauti näytti vakavasti mahdolliselta, mutta koska en ole siitä aikaisemmin kärsinyt, ajattelin että kipu johtuu vain vähäisestä treenistä, ja jos tulisi juostua tarpeeksi se kyllä vähenee. Kävi kuitenkin päinvastoin. Viikko sitten juostessani harjoituksissa 5x300m spurtteja, kipu yltyi säären sivussa noin kymmenen senttiä nilkan yläpuolella niin kovaksi, että lähdöissä olisi ollut jouhevampaa päästä liikkeelle puujaloilla. Maalissa kipu vain paheni. Yritin juosta vielä 200 metrin matkoja muutaman, joita ohjelmassa oli, mutta lopulta oli pakko keskeyttää treeni. Kipu oli vain oikeassa jalassa ja juteltuani Harrin kanssa, vaikuttaa siltä että pohje ja nilkka ovat vielä liian heikkoja jatkuvaan juoksemiseen mikä näkyy penikkatautina. Kipua on oikeastaan vain oikeassa jalassa, joten meikän askelluksessakin on kyllä jotain outoa, plus mun viidettä vuotta vanhat kengät ovat jo varmasti vaimennuksensa menettäneet. Onneksi siihen ongelmaan on tulossa korjaus, josta enemmän seuraavassa jaksossa. Edessä siis pohjejumppaa ja venyttelyä ja tsillailua. Vesijuoksukin olisi kuulemma tosi jees, mutta en ole ehtinyt kokeilemaan. Pyöräily sen sijaan on lisääntynyt vauhdilla ja tunnetusti kun meikä polkee, niin mennään todella lujaa. Eli jos näette jotain epämääräistä liikkuvan kovalla tempolla ja vastatuuleen, niin se olen minä. Kannattaa väistää.
Noh onneksi lähden nyt kahdeksi viikoksi Sodankylään, joten tiet käyvät jälleen turvallisiksi. Elokuvajuhlat käynnistyvät 11.6. ja huomenna alkaa esitystelttojen pystytys ym. rakentaminen ja järkkäily. Ja tulkaahan moikkaamaan mua festariteltoilla, jos paikanpäälle eksytte. Harjoittelun puolesta Sodankylän kenttähän on todella hieno, joten siellä treenit jatkuu jahka uskallan taas juosta. Harri pelotteli, että voisi mennä jopa kuukausi parantumiseen, mutta toivon todella, että pärjään parin viikon tauolla. Veri vetää pysymään liikkeessä. Mutta teille, jotka pystytte juoksemaan tässä lisää treenimusaa:
