Hiljaista on ollut. Pahoittelut siitä kaikille blogin seuraajille. Viime syksyn jälkeen asiat ovat muuttuneet urheilun kannalta ikävään suuntaan.
Avataanpa hieman tilannetta. Suurin urheiluun vaikuttava muutos oli koutsin siirtyminen lokakuussa Ouluun. Etäharjoittelu ei ole mun juttu, sillä juuri valmentajan ylläpitämää kuria ja järjestystä olin toivonut muuten niin epäorganisoituun tapaan järjestellä elämääni sinne tänne. Kun valmentajaa ei enää ollut, harjoittelun määrä alkoi vähitellen tippua. Oli myös vaikea löytää luottamusta erilaisiin treeneihin, koska olen etenkin saliharjoitteiden kanssa aika noviisi. Motivaatio koki siis kovan kolauksen. Marraskuun lopussa tuli sitten kunnolla paskaa niskaan, kun koulu, työt ja henkilökohtaiset asiat alkoivat sotkea kunnolla kaikkea mahdollista. Lopulta tuloksena oli pikku ihq burn out. Eipä ollu tammikuussa enää hirveästi hinkua lähteä juoksemaan tai treenaamaan. Kaiken lisäksi pakkanen painui pariksi viikoksi -20 ja -30 asteen välille, joten kämppään linnottautuminen oli helppoa. Kesti pitkälle helmikuuhun ennen kuin palauduin loppuvuoden henkisistä koettelemuksista. Hengissä kuitenkin vielä ollaan.
Huhtikuussa olisi tarkoitus aloittaa treenaaminen tavalla tai toisella, jotta kesällä kehtaisi ehkä juosta kilpaakin. Katsotaan mitä keksitään, sillä jo pidemmän aikaa on haluttanut palata takaisin kung fun pariin. Ehkä sieltä saataisiin sopivaa lihaskontrollia, notkeutta ja voimaa, ja ennen kaikkea inspiraatiota urheilemiseen. Mietin nyt erittäin vakavasti, jos yhdistäisin nämä kaksi lajia. Isoin ongelma on kuitenkin raha, sillä kaksi harrastusta korkeilla kuukausimaksuilla ei ole osa-aikatyötä ja satunnaisia freelancer-hommia tekevälle ihan helposti nieltävissä. Tämähän on juurikin se isoin ongelma urheilussa. Siinä pärjääminen vaatii paljon aikaa ja resursseja, mutta jos ei ole resursseja, ei voi antaa aikaakaan. Toinen erittäin paljon aikaa vaativa tehtävä on myös opiskelujen loppuun saattaminen. Huhtikuun lopussa on kandin OLTAVA valmis. Vaihtoehtoa ei ole. Joten saa nähdä, paljonko ehdin nousta penkistä urheilemaan lukemisen ja kirjoittamisen ohessa. Opiskelu on ehkä kuitenkin tällä hetkellä se kaikkein tärkein asia.
Mutta älkää peljätkö, mun nelivuotissuunnitelma on edelleen toiminnassa, vaikkakin ollaan niin sanotusti lepotilassa. Seikkailut jatkuvat vielä...
